Tytön syntymästä on kulunut nyt jo kuukausi ja 12 päivää ja vihdoin on synnytyskertomuksen aika! Epikriisi ei koskaan saapunut ja turhaan sitä odoteltiinkin, sillä sairaalaan soittaessani minulle kerrottiin, ettei sitä edes lähetetä jos synnytys on ollut normaali. Synnytys ei siis ole tuoreimmassa muistissa, eikä nyt ole edes lappua mistä luntata :D Parhaani silti yritän ja vaikka kellonajat ei osuisikaan minuutilleen oikeaan, niin enköhän mä tästä ymmärrettävän kertomuksen silti saa :)
Torstai 15.1 / Laskettu aika 40+0
-Laskettu aika siis tuli ja meni, eikä merkkejä alkavasta synnytyksestä ollut minkäänlaisia. Kaikenmaailman poppaskonstit oli testattu tulisesta ruuasta akupainantaan, mikään ei tepsinyt ja luovutin totaalisesti. Ajatus 2viikkoa yli menevästä raskaudesta alkoi syöpyä mieleen ja olin todella turhautunut odotteluun. Fyysisesti mun olo oli melko hyvä ja lenkillä jaksoin käydä ihan viimeisiin päiviin asti. Kävelin, kävelin, juoksin, kävelin, juoksin...uskokaa, ei auta!
Torstai 22.1 / 41+0
-Seitsemän pitkää päivää yli lasketun. Mulla oli viimeinen neuvola ja varattiin aika yliaikaiskontrolliin heti maanantaille. Tässä vaiheessa kovasti toivoin, että synnytys olisi käynnistynyt itsestään viikonlopun aikana, mutta mun toivomuksilla ja tämän tytön syntymällä ei ollut mitään tekemistä keskenään.
Maanantai 26.1 / 41+4 / Yliaikaiskontrolli
-Tässä vaiheessa olin jo heittänyt toiveet luonnollisesta käynnistymisestä kaivoon. Tutkimuksen tehnyt naislääkäri oli todella mukava! Kun todettiin, että vauvalla on kaikki vielä hyvin valtakunnassa, eikä tänään täytyisi vielä käynnistää, niin sain ultrakuvan vielä tytöstä, että jaksaisin vielä muutaman päivän odottaa. Painoarvio tytöstä oli kontrollipäivänä 3332g. Käynnistysajan sain perjantaille ja sairaalaan tulisi saapua aamulla klo. 09.00. Päivät kului nopeasti perjantaita odottaessa ja aloin pikkuhiljaa tottua jo ajatukseen käynnistyksestä..ehkä kaikki menisikin hyvin :)
Perjantai 30.1 / 42+1 / Käynnistyspäivä
-Herätys soi 06.00..paljoa ei tullut yöllä nukuttua. Jännitys alkoi hiipiä vatsanpohjaan ja aamupalakaan ei oikein maistunut. Viimeiset tavarat sairaalakassiin ja kassi autoon. Auto startattiin pihasta n. 07.30, sillä käytiin vielä kaupassa, ennenkuin suunnattiin nokka kohti Kotkaa. Matka meni nopeasti ja todellinen jännitys iski sairaalan pihassa. Yhdeksältä ilmoittauduin ja hetki odoteltiin, kunnes hoitaja tuli hakemaan käyrille. Käyrillä kaikki reilassa ja taas odoteltiin hetki. Seuraavaksi pääsinkin lääkärille ultraan ja sisätutkimukseen. Käynnistys päätettiin aloittaa cytotec-tableteilla.
Kello n.11.00 sain ensimmäisen puolikkaan ja sen jälkeen pääsin kirjautumaan osastolle. Sitten saimme ohjeeksi vain odotella ja että seuraavan puolikkaan saisin taas neljän tunnin päästä. Aikaa lähdettiin kuluttamaan sairaalaan kahvioon..ostin krypto-lehden ja sitä siinä täyteltiin muutama tunti kera herkkujen. Yhden maissa mentiin takaisin osastolle kattelemaan telkkua. Supistuksia alkoi tulla, muttei ne ollut kipeitä. Olo oli muutenkin aika hyvä ja levollinen. Klo. 14.30 mut laitettiin taas käyrille; sykkeet hyvät ja supistuksia piirtyi. Klo. 14.45 sain seuraavan puolikkaan ja taas jälleen odotttelua.
Toisen puolikkaan jälkeen supistukset alkoivat hieman tuntumaan ja rupesin niitä huvikseen jo kellottelemaankin. Mentiin taas kahvioon tappamaan aikaa ja syömään wiinereitä. Supistuksia tuli n. 5min välein tässä vaiheessa ja ne kesti vielä helposti, vaikka tuntuivatkin. Viiden aikoihin menin osastolle syömään ja sen jälkeen tuijoteltiin taas ohjelmia telkusta. Supistukset koveni tunti tunnilta ja Klo. 18.00 oli taas aika laittaa käyrille. Klo. 18.30 sain kolmannen puolikkaan ja tässä vaiheessa supistukset alkoi tehdä jo aika kipeää. Supistusten aikana liikkuminen oli parempi vaihtoehto kuin istuminen, joten lähdettiin oikein kiusaksi vielä ravaamaan sairaalan rappusia, että kovenisivat entisestään. Supistuksia tuli todella tiheään ja välillä en päässyt edes yhtä kerrosväliä ennen seuraavaa supistusta, Rappuset teki tehtävänsä ja kipu alkoi olla sietämätöntä, joten lähdettiin takaisin osastolle ja pyytämään särkylääkettä.
Klo. 20--> Ennen särkylääkkeiden antamista piti ottaa käyrät, mikä tuntui mahdottomalta ajatukselta, sillä en pystynyt supistusten aikana olemaan paikallani. Käyriä yritettiin ottaa seisoaltaan, mutta ne härpäkkeet putosivat kokoajan ja sykkeet hävisi sen takia kokoajan. Kivut oli aivan järkyttävät ja siinä mä yritin seisoskella mahdollisimman paikallani edes hetken, kunnes iski kuin salama kirkkaalta taivaalta todella huono olo ja silmissä sumeni samantein. Äidille ja hoitajalle kerkesin juuri ennen pyörtymistä sanoa, että nyt pimenee ja siihen sängylle he mut oli vauhdilla kipanneet. Seuraavat 20min olinkin aika sumennossa, siinä sängyllä makasin kylmärätti otsalla, kunnes hoitaja tuli yhtäkkiä sanomaan, että nyt lähdetään saliin. Kyydin saliin tarjosi sairaalasänky ja matkasta en muista mitään.
Noin. klo 21 oltiin salissa ja siinä supistuksien lomassa tulivat kätilö ja kätilöopiskelija esittäytymään. Seuraavaksi kysyttiin kysymys, mitä tovin olin toivonut jo kuulevani, nimittäin että mitä kivunlievitystä saisi olla. Sanoin samalla nanosekunnilla, että epiduraali ja heti. Kätilö laittoi anestesialääkärin tilaukseen ja tässä välissä tyrkkäs mulle tipan käteen. Sitten jäätiinkin äiskän kanssa kahdestaan taas odottelemaan ja vasta kaikkien poistuttua tajusin, että olis ollut ihan fiksua pyytää jotain helpotusta odottelu ajaksi :D Hälyytin sitten kätilön takaisin ja ilmoitin, että voisin huolia sitä ilokaasua. Siitähän se riemu sitten repesikin ja nauroin ensimmäisten henkosten jälkeen varmaan 5min putkeen. Myös supistuksiin se auttoi, jos osasi ottaa just oikeella hetkellä. Välillä tuli huono olo, mutta sitten hetken päästä taas nauratti :D
Noin. klo. 22.30 mut valmisteltiin epiduraalia varten ja hetken päästä anestesialääkäri saapuikin paikalle. Mies ei puhua pukahtanut, mutta hoiti hommansa hyvin ja poistui paikalta. Epiduraalin laitto ei sattunut niin paljoa kuin olin kuvitellut, mutta voi johtua osakseen siitä, että mua supisti just silloin kun se laittettiin. Laiton jälkeen tuli vielä n.4-5 kipeää supistusta ja sitten ne loppuivat kuin seinään. EPIDURAALI ON TAIVAS<3 Olosta tuli niin hyvä ja mihinkään ei enää sattunut. Supistukset kyllä tunsin, mutta kipeää ne ei tehnyt yhtään. Kätilö kehotti tässä vaiheessa nukkumaan ja keräämään vähän voimia koitokseen. Äitille tuotiin saliin oma sänky ja sitten käytiinkin molemmat lepäilemään.
Lauantai 31.1
Klo. 01.00 tuli kätilö tekemään sisätutkimuksen ja olin 6cm auki. Kätilöiden taas häippästyä alettiin äiskän kanssa katsomaan Voice of Finladia ruudusta ja siinä vierähtikin pari tuntia. Kolmen aikoihin alkoi tuntumaan painetta pepussa ja se tuntui aika ikävältä. Klo. 03.15 kätilö tuli tekemään uuden sisätutkimuksen ja olin 8cm auki. Mun teki kokoajan mieli ponnistaa, mutta en saanut ja se ns. pidätteleminen sattui ihan älyttömästi. Taas alettiin olla helvetin porteilla niiden kipujen kanssa ja epiduraalihan ei siihen painekipuun auttanut.
Noin klo. 05.00-07.00 tuli kätilö puhkaisemaan kalvot, että homma hieman nopeutuisi. Näistä viimeisistä kellonajoista mulla ei ole hajuakaan, mutta seuraavassa sisätutkimuksessa olin 10cm auki ja sain alkaa harjoittelemaan ponnistamista. Supistusten väli piteni kummallisesti tässä vaiheessa ja jouduttiin hieman odottelemaan aina seuraavaa supistusta. Mä en vieläkään ole unohtanut kuinka kamala se ponnitusvaihe oli! Musta tuntui, että kuolen siihen paikkaan ja ilman äitiä en kyllä tuota tyttöä olisi pusannut ulos.
Joten iso kiitos äitille tuesta ja tsemppauksesta<3 Välillä nimitäin teki mieli lähteä kesken ponnistuksen kotiin :D Onneksi en lähtenyt, sillä....
Klo. 07.46 syntyi maailmaan täydellinen pieni tyttö<3
Painoa 3046 g
Pituutta 50 cm
Pipo 36 cm
Apgar-pisteet 9-9
I-vaihe 12h 10min
II-vaihe 36min
III-vaihe 9min
<3
Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
<3
Synnytyksen jälkeen sain melko pian tytön rinnalle ja voi sitä rakkauden määrää<3 Sanoin sitä tunnetta ei voi kuvailla, se täytyy jokaisen äidin kokea itse. Mutta varmasti elämäni onnellisin hetki!<3 Paikkojen tikkauksen jälkeen, meille tuotiin kunnon synttäri aamiainen, minkä jälkeen pääsin suihkuun. Muutama tunti synnytyksen jälkeen vietettiin salissa ja noin kymmenen aikoihin meidät vietiin osastolle. Pari tuntia äiti oli vielä meidän kanssa osastolla, minkä jälkeen lähti kotia nukkumaan. Samoin tehtiin myö! Johan siinä yli vuorokausi tulikin valvottua. Päivät osastolla sujui hyvin ja hoitajat oli aivan ihania! Pakko laittaa erityismaininta siitä kuinka mielettömän hyvää ruokaa sairaalassa oli! Kolme vuorokautta synnytyksen jälkeen tiistaina kotiuduttiin vauvan kanssa ja tähän päivään kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin :) Toivotaan, että myös jatkossa näin! Positiivinen kokemus kokonaisuudessaan, vaikka hetkeen mua ei synnyttämään uudestaan kyllä saa :D
